Naisten vintage-hatut: 1920-luku, lierihatut, baretit

Kellohattu (cloche) syntyi Ranskassa 1900-luvun alussa – muotoilija Caroline Reboux’n nimeen liitetään ensimmäisiä versioita jo vuodelta 1908 – mutta sen läpimurto ajoittuu 1920-lukuun, jolloin lyhyt bob-kampaus teki tiukasti päänmyötäisestä mallista käytännöllisen. Naisten vintage-hatut tästä kaudesta noudattavat samaa logiikkaa: lieri on kapea, yleensä 4–7 senttimetriä, ja malli istuu kulmikkaasti silmien yläpuolelle, mikä oli tuolloin tietoinen tyylivalinta eikä sattuma.

Birminghamin katukuvassa 1920-luvulla – samassa kaupungissa ja samaan aikaan, johon Peaky Blinders -sarja sijoittuu – naisten päähineet erosivat selvästi miesten lippalakeista ja huovista. Kellohattu ja leveälierinen huopahattu kertoivat luokka-asemasta ja arjen rytmistä yhtä paljon kuin asukokonaisuus itsessään. Valikoimamme rakentuu tälle perustalle: mallit, joissa mittasuhteet ja materiaalivalinnat pohjautuvat aikakauden todellisiin leikkauksiin, ei nykyaikaistettuihin tulkintoihin.

Naisten vintage-hatut 1920-luvulta: lierihatut, kellohatut, baretit

Kokoelma kattaa neljä päätyyppiä, jotka toistuvat aikakauden valokuvissa ja pukuhistoriallisissa arkistoissa: kellohatut, leveälieriset lierihatut, huopabaretit ja fedora-mallit. Materiaalina käytetään pääosin villahuopaa, jonka paino vaihtelee 100–180 grammaan neliömetriltä mallista riippuen – kevyempi huopa sopii kevät- ja syyskäyttöön, raskaampi antaa kellohatulle sen tunnusomaisen jäykän muodon ilman vuorikangasta.

Lierihatun leveys vaihtelee 8 ja 14 senttimetrin välillä. Kapeampi versio istuu arkikäyttöön ja julkiseen liikenteeseen, kun taas leveämpi lieri toimii paremmin juhlissa ja valokuvatilanteissa, joissa hattu on tarkoitettu näkyväksi osaksi asua eikä pelkäksi lisätarvikkeeksi.

Miksi kellohattu istuu edelleen 2020-luvun asuun?

Kellohatun linja ei ole sidottu yhteen vuosikymmeneen sattumalta: sen kartiomainen muoto kehystää kasvoja riippumatta kampauksen pituudesta, toisin kuin moni myöhempi hattumalli, joka vaatii tietyn hiuspituuden toimiakseen. Tämä tekee siitä käytännöllisen valinnan nykyasuun, olipa kyseessä suoralinjainen talvitakki tai kevyempi kevätmekko.

Yhdistelyssä kannattaa huomioida kolme asiaa: hatun väri suhteessa takin väriin, lierin leveys suhteessa kasvojen muotoon ja materiaalin paksuus suhteessa vuodenaikaan. Nämä kolme muuttujaa ratkaisevat, näyttääkö hattu harkitulta osalta asua vai irralliselta lisukkeelta.

• Kellohattu ja suoralinjainen mekko: toistaa 1920-luvun art deco -siluetin ilman että asusta tulee naamiaisasu.
• Lierihattu ja villakangastakki: toimii arkikäytössä loka-maaliskuun välisenä aikana Suomen ilmastossa.
• Huopabaretti ja neule: kevyempi vaihtoehto silloin kun kellohattu tuntuu liian muodolliselta.

Materiaali ja viimeistely: mitä katsoa ennen ostoa

Huopahatun laatu näkyy reunan viimeistelyssä: käsin ommeltu reunanauha kestää käyttöä paremmin kuin liimattu, ja se erottuu lähietäisyydeltä selvästi. Sisäpuolen hikinauha kannattaa tarkistaa erikseen – aidossa villahuovassa se on yleensä ommeltu, ei liimattu, mikä pidentää hatun käyttöikää useilla vuosilla.

Kokovalinta on toinen yleinen virhe: liian väljä hattu lentää pois ensimmäisellä tuulisella kadulla, liian tiukka jättää jäljen otsaan parin tunnin käytön jälkeen. Pään ympärysmitta kannattaa mitata otsan korkeimmasta kohdasta ja verrata sitä mallikohtaiseen kokotaulukkoon, sillä kellohatun ja lierihatun istuvuuslogiikka eroaa toisistaan.

Pukukokonaisuuden viimeistelyyn löytyy lisää ideoita naisten 1920-luvun asuista ja vintage-juhlamekoista. Jos kellohattu tuntuu liian muodolliselta arkikäyttöön, vintage-baretit ovat kevyempi vaihtoehto samalla estetiikalla. Muut mekkojen viimeistelyyn sopivat lisätarvikkeet löytyvät vintage-mekkojen asusteista.